Et­tä voi­si luot­taa käy­vän hy­vin

Koronapandemian alkamisesta alkaa olla viisi vuotta. Korona opetti meille, kuinka haavoittuvia olemme, kuinka nopeasti voimme joutua muuttamaan totuttuja toimintatapoja. Merikaapeleita on ”katkennut” parin viime vuoden aikana. Miten pärjäämme, kun digipalvelut eivät toimikaan tai omat mahdollisuutemme käyttää niitä lipuvat saavuttamattomiin?

Vielä tulee uusia pandemioita, arvaamattomia tilanteita. Hyvinvointialueiden kamppaillessa
rahan riittävyyden kanssa on huolehdittava siitä, että terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluita ja
pelastustoimea ei ajeta äärirajoille edes normaaliaikana. Koronan alkuajoista jäi mieleen
etenkin huoli sairaalapaikkojen riittävyydestä ja hoitavan henkilöstön kuormitus. Palveluiden on pysyttävä toimintakykyisinä myös kriisitilanteissa. Organisaatioille pitää antaa aikaa ja resursseja sopeutua, jotta nyt tehtävät muutokset vahvistavat mahdollisuuksia varautua myös tulevaan. Meidän pitää säilyttää kyky reagoida ennakoimattomiin tilanteisiin.
Paitsi organisaatioiden, myös väestön kestävyydestä tulee pitää huolta, jotta me yhdessä
pärjäämme. Kriisinkestävyys kasvaa luottamuksesta yhteiskuntaa ja toisiamme kohtaan, ei
epäluulon kylvämisestä systeemin romahtamiseen. Meidän pitää uskaltaa luottaa siihen, että saamme tukea kaikissa elämänvaiheissa, kun sitä tarvitsemme. Elämä kantaa, kun kanssaeläjät kannattelevat.
Oikeudenmukaisesti rakentuva yhteiskunta pitää huolta kaikista jäsenistään.
Myös suurissa kriiseissä – olivat ne sitten luonnonkatastrofeja tai teknologisia häiriöitä –
tarvitsemme toisiamme. Varautuminen ja yhteisöjen kyky reagoida ennakoimattomiin
tilanteisiin rakentavat kestävää ja luotettavaa yhteiskuntaa.

Heli-Hannele Haapaniemi
Kunnanvaltuutettu Ii (vas.), aluevaaliehdokas

Julkaistu Sanomalehti Kalevassa mielipidekirjoituksena 8.2.2025