Onko meillä kaikilla yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvään elämään – riippumatta esimerkiksi iästä, tulotasosta, terveydestä tai asuinpaikasta?
Valtion leikkaukset lisäävät kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituspaineita, säästöjen ja minimiratkaisujen jäljet näkyvät jo selvästi. Monen toimeentulo on vaakalaudalla ja arki on huolien täyttämä. Myös nuorten hyvinvoinnissa polarisaatio kasvaa – osa nuorista voi hyvin, mutta toisilla pahoinvointi kasautuu monelle elämänalueelle. Asukkaalle ei ole olennaista, järjestääkö palvelun kunta vai hyvinvointialue – tärkeää on, että palveluita on saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. Yhteistyö on olennaisen tärkeää.
Suomi tunnetaan maailman onnellisimpana maana, mutta tutkimusten onnellisuus ei aina vastaa koettua onnellisuutta. Se ei kysy, miltä elämä tuntuu juuri nyt: miten voin, miten läheiseni voivat, ja löytyykö apua silloin kun sitä todella tarvitsee. Koettua onnellisuutta syntyy arjen sujuvuudesta, elämänilosta, turvallisuudesta ja siitä, ettei kukaan jää yksin.
Voiko strategiatyöllä vaikuttaa?
Iissä päivitetään parhaillaan kuntastrategiaa. Turvallisuus on yksi kunnan vahvuuksista – ja se näkyi myös vertailussa – mutta sen pitää näkyä selkeästi myös tulevissa linjauksissa. Tarvitsemme strategian, joka näkee ihmiset kaikissa elämänvaiheissa. Lapset, nuoret ja ikäihmiset – ja me kaikki moninaiset kunnan nykyiset asukkaat olemme strategian ydin.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tulee nousta vahvemmin esiin: eri elämäntilanteita kannattelevat palvelut sekä mahdollisuus osallistua ja tulla kohdatuksi. Myös kulttuurisella hyvinvoinnilla on tutkitusti yhteys parempaan mielenterveyteen, aktiivisuuteen ja yhteisöllisyyteen – siksi se ansaitsee paikkansa strategiassa.
Strategia ei ole sanahelinää, vaan kunnan arvojen punnintaa ja päätöksiä, jotka vaikuttavat jokaisen asukkaan elämään. Sen tärkeä tehtävä on varmistaa, ettei kukaan jää jalkoihin.
Heli-Hannele Haapaniemi
Kunnanvaltuutettu, Ii
Vasemmisto
Julkaistu Rantapohjassa 24.2.2026