Nuorten pahoinvoinnista ja vaikuttamismahdollisuuksista puhutaan paljon, joten aloin miettiä vuoden -23 lopulla, että voisiko tapahtuman järjestämisessä jotenkin osallistaa iiläisiä nuoria. Olemme kaveriporukalla järjestäneet Piippurock-tapahtumaa vuodesta 2014 lähtien, ja iltatapahtuma on aina ollut vain aikuisille. 10-vuotisjuhlan kunniaksi lähdettiin kokeilemaan, haluaisivatko nuoret olla osallisena tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ensimmäinen tapaaminen päätettiin järjestää KulttuuriKauppilassa. Vaikka tapaamiseen kutsuttiin nuoria sekä perinteisin ilmoituksin mm. kauppojen seinillä, Iin lukiolla, Valtarin koululla ja Iin nuorisotilalla, että somessa, osallistujia tuli paikalle vain kaksi. Heidän kanssaan saatiin silti hyvää ja avointa keskustelua mm. genreistä ja siitä, miten tavoittaa nuoria.
Totesimme, että jos haluamme tavoittaa nuoria kasvotusten, meidän täytyy mennä sinne, missä nuoret ovat. Jos nuoret kutsutaan johonkin erilliseen tilaisuuteen, kynnys osallistua on liian suuri. Siispä päätimme kysyä Iin nuorisotyöltä, saisimmeko tulla kunnan nuokkarille juttelemaan tapahtuman järjestämiseen liittyvistä asioista nuorten kanssa.
Ensimmäisen työpajan virheistä oppineena toinen nuorille suunnattu tapaaminen järjestettiin Iin nuorisotila Löhölässä, jossa nuoret hengailevat muutenkin. Nuoria houkuteltiin osallistumaan lupaamalla herkkuja, ja nuokkarille vietiinkin pitsaa, limukkaa, kahvia ja keksejä. Työpajaan saatiin osallistumaan 15 nuorta, ja heidän kanssaan juteltiin pienissä ryhmissä, joissa jokaisessa oli yksi meidän porukastamme.
Nuorille haluttiin antaa vapaus ideoida vapaasti ja ilman rajoituksia. Nuoria piti hieman rohkaista, jotta he uskalsivat alkaa kertomaan omista toiveistaan, mutta kun he saivat huomata, että mitään ideaa ei suoraan ammuta alas, he rentoutuivat ja alkoivat kertoa avoimemmin ajatuksiaan. Ideoita vertailtiin lopuksi yhdessä ja huomattiin, että ajatukset olivat samankaltaisia. Toiveet olivat todella maltillisia, ja nuoret kertoivatkin, että he tarvitsevat vain kivan paikan, missä jutella kavereiden kanssa.
Nuorille annettiin myös mahdollisuus tulla rakentamaan tapahtuma-aluetta mieleisekseen. He aitasivat ikärajattoman alueen, pystyttivät telttoja ja asettelivat istuinryhmiä, miten itse halusivat. Olin toki avustamassa ja neuvomassa tarvittaessa, mutta nuoria rohkaistiin neuvottelemaan keskenään alueen toiminnoista ja tekemään itsenäisesti päätöksiä. Nuoret olivat aktiivisia ja innoissaan päästessään vaikuttamaan alueen ulkonäköön ja toimintoihin, ja heitä kohdeltiin tasavertaisena ja arvokkaana osana muuta rakennusporukkaa. Urakan päätteeksi syötiin yhdessä.
Tapahtuman jälkeen pidettiin vielä palautetyöpaja, jossa nuoret saivat kertoa vapaasti, mikä toimi ja mikä ei, ja mitä voisi kehittää. Tässä vaiheessa oltiin jo enemmän tuttuja keskenämme, joten se varmasti auttoi siinä, että saatiin rehellisiä vastauksia ja aitoa keskustelua. Nuoret olivat tyytyväisiä tapahtuman osallistavuuteen ja järjestelyihin, mutta parannettavaakin löytyi. Ilahduttavaa oli etenkin, että kaikki viimeiseen työpajaan osallistuneet nuoret ilmaisivat halukkuutensa osallistua vastaisuudessakin tapahtuman suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kokemuksemme mukaan osa nuorista on mielellään mukana kertomassa mielipiteitään ja myös toteuttajan roolissa, mutta valtaosaa on vaikeaa saada innostumaan. Mutta jos edes osa saadaan mukaan, niin kokemus voi olla heille hyvinkin merkityksellinen. Kuulluksi tuleminen ja toimijuuden vahvistaminen lisäävät valtavasti henkistä hyvinvointia, ja etenkin jos nuori kokee olevansa tasavertainen jäsen, voivat vaikutukset olla hyvinkin positiiviset ja pitkälle kantavat. Tämän vuoden tapahtumasuunnittelu on jo aloitettu, ja oli kertakaikkisen sydäntä lämmittävää, että ehdotus yhteisestä tapahtumasta tuli tällä kertaa nuorilta. Tuli sellainen olo, että jotain tehtiin oikein.
Suosittelen nuorten mukaan ottamista ihan kaikille toimijoille ja päätöksentekijöille. Nuorten osallistaminen ei mielestäni tarkoita sitä, että kaikki heidän toiveensa tulee täyttää, vaan että yhdessä keskustellen saadaan molempia osapuolia miellyttävä lopputulos, ja että kaikille tulee kokemus, että tuli kuulluksi, pääsi vaikuttamaan ja olemaan tärkeä osa yhteisöä.
Tässä kirjoittaessani huomaan, että kaikki nämä jututhan pätevät meihin kaikkiin, olipa sitten kyse minkä ikäisestä henkilöstä tahansa. Kukapa meistä ei haluaisi tulla kohdatuksi ja kuulluksi tasavertaisena ja arvokkaana yksilönä, jonka mielipiteillä on merkitystä?
Johanna Jakku-Hiivala
Julkaistu Iin Vasemmiston vaalilehdessä 2.4.2025